Sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia voidaan tutkia ilmanäytteillä, kun tiloissa esiintyy poikkeavaa hajua, silmien tai hengitysteiden ärsytystä tai kun rakennusmateriaaleista epäillään vapautuvan yhdisteitä. Tavallisin tutkimus on VOC-näyte, mutta formaldehydi ja ammoniakki tutkitaan yleensä omilla näytteenotto- ja analyysimenetelmillään. Näytteet kannattaa ottaa vasta, kun tutkimuskysymys ja mahdolliset lähteet on rajattu.
Mitä VOC-yhdisteet ovat?
VOC-yhdisteet eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet siirtyvät materiaaleista ja tuotteista huoneilmaan kaasumaisina. Niitä voi vapautua esimerkiksi lattiapäällysteistä, liimoista, tasoitteista, maaleista, kalusteista, puhdistusaineista ja toimistotekniikasta. Myös rakennuksen ulkopuoliset lähteet ja tiloissa harjoitettava toiminta voivat vaikuttaa tulokseen.
Uudessa tai juuri remontoidussa tilassa VOC-pitoisuudet voivat olla tilapäisesti koholla materiaalien normaalin emissioitumisen vuoksi. Vanhemmassa rakennuksessa poikkeava yhdistejakauma voi puolestaan viitata esimerkiksi materiaalin kemialliseen hajoamiseen, kosteuden vaikutukseen tai epäpuhtauksien kulkeutumiseen toisesta tilasta.
Milloin VOC-ilmanäyte on perusteltu?
VOC-näytteenottoa voidaan harkita esimerkiksi silloin, kun:
- tilassa on jatkuva tai toistuva poikkeava haju
- oireet tai hajuhavainnot liittyvät tiettyyn huoneeseen tai rakennuksen osaan
- lattiapäällysteen, liiman tai tasoitteen vaurioitumista epäillään
- tilassa on tehty korjauksia tai käytetty uusia materiaaleja ja päästöjen lähde halutaan selvittää
- rakenteista tai viereisistä tiloista epäillään kulkeutuvan kemiallisia epäpuhtauksia sisäilmaan.
Ilmanäytettä ei kannata ottaa varmuuden vuoksi ilman tutkimussuunnitelmaa. Ennen näytteenottoa tarkastetaan tilat, käydään läpi materiaalit ja korjaushistoria, arvioidaan ilmanvaihto sekä kirjataan hajuhavainnot ja käyttäjien ilmoittamat tilanteet. Näin laboratoriotulosta voidaan verrata oikeisiin mahdollisiin lähteisiin.
Mitä VOC-näytteestä saadaan selville?
VOC-analyysissä määritetään haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuus eli TVOC sekä tunnistettuja yksittäisiä yhdisteitä. Kokonaispitoisuus kertoo yhdisteiden yhteismäärästä, mutta lähteen selvittämisessä yksittäisten yhdisteiden jakauma on usein tärkeämpi.
Esimerkiksi 2-etyyli-1-heksanolia voi muodostua, kun muovimaton tai liiman yhdisteet hajoavat alkalisen kosteuden vaikutuksesta. TXIB:tä voi vapautua muun muassa PVC-materiaaleista ja pehmittimistä. Styreeniä voi esiintyä esimerkiksi polyesteripohjaisten materiaalien yhteydessä, ja naftaleenin lähde voi liittyä kivihiilitervaa sisältäviin tuotteisiin. Yhdiste ei kuitenkaan yksin todista tiettyä vauriota, vaan tulos yhdistetään materiaaleihin, kosteusteknisiin havaintoihin ja rakennuksen käyttöön.
Formaldehydi tutkitaan erillisellä näytteellä
Formaldehydi on helposti haihtuva aldehydi, jota voi vapautua esimerkiksi lastulevyistä, puupohjaisista levyistä, liimoista, pinnoitteista ja joistakin tekstiileistä. Sitä voi syntyä myös palamisessa. Tyypillisiä haittoja ovat pistävä haju sekä silmien ja hengitysteiden ärsytys.
Formaldehydi ei yleensä sisälly tavalliseen VOC-näytteeseen luotettavasti, vaan sitä varten otetaan erillinen ilmanäyte. Asumisterveysasetuksen mukaan sisäilman formaldehydipitoisuuden vuosikeskiarvo ei saa ylittää 50 µg/m³ ja 30 minuutin mittauksen keskiarvo 100 µg/m³.
Ammoniakki ja amiinit voivat viitata materiaalien hajoamiseen
Ammoniakki on epäorgaaninen yhdiste, joten se ei kuulu VOC-analyysiin. Sitä voi vapautua esimerkiksi puhdistusaineista, maaleista ja lakoista sekä orgaanisen aineksen hajoamisen yhteydessä. Rakennuksissa kohonnut ammoniakkipitoisuus voi liittyä kosteuden vaikutuksesta tapahtuvaan tasoitteiden, liimojen tai muiden materiaalien hajoamiseen. Samassa yhteydessä voi muodostua myös amiineja ja muita voimakkaasti haisevia yhdisteitä.
Ammoniakki tutkitaan omalla ilmanäytteellään. Tulosta arvioitaessa tarkastellaan myös hajua, rakennusmateriaaleja, kosteutta ja ilmanvaihtoa. Ammoniakille ei ole nykyisessä asumisterveysasetuksessa omaa toimenpiderajaa, joten tulkinta tehdään tapauskohtaisesti mittausmenetelmän ohjeiden, taustatietojen ja muiden tutkimustulosten perusteella.
Muita tarvittaessa tutkittavia ilman epäpuhtauksia
Tutkimuskysymyksen mukaan sisäilmasta voidaan ottaa erillisiä näytteitä myös muista yhdisteistä. Näitä voivat olla esimerkiksi:
- aldehydit, kuten asetaldehydi, jos tilassa on pistävää tai kemiallista hajua
- orgaaniset hapot, jos epäillään materiaalien hajoamista tai poikkeavaa hajua
- hiilimonoksidi, kun epäillään palamiskaasujen kulkeutumista
- nikotiini, kun selvitetään tupakansavun kulkeutumista
- hiukkaset, kun tutkimuskysymys liittyy pölyyn, palamiseen tai ulkoilman epäpuhtauksiin.
Kaikkia yhdisteitä ei analysoida samasta näytteestä. Tutkittava aine ratkaisee näytteenottimen, keräysajan ja laboratorion analyysimenetelmän.
Näytteenotto tehdään tilan normaalissa käyttötilanteessa
Kemiallisten tekijöiden ilmanäyte otetaan oleskeluvyöhykkeeltä, yleensä huoneen keskialueelta noin 1,1 metrin korkeudelta. Ilmanvaihdon tulee vastata tilan tavanomaista käyttöä, ja ikkunat, ulko-ovet sekä tuuletusluukut pidetään näytteenoton aikana kiinni. Ennen näytteenottoa kirjataan myös siivous, kemikaalien käyttö, uudet kalusteet, remontit ja muu toiminta, joka voisi vaikuttaa tulokseen.
Näytteenottopaikka valitaan sen perusteella, missä hajua tai haittaa esiintyy ja missä epäilty lähde sijaitsee. Tarvittaessa otetaan vertailunäyte toisesta tilasta. Yksi näyte kuvaa vain näytteenottohetkeä ja -paikkaa, joten vaihtelevassa tilanteessa voidaan tarvita seurantaa tai uusi näyte eri olosuhteissa.
Miten tuloksia tulkitaan?
Asumisterveysasetuksen VOC-toimenpideraja on TVOC-pitoisuudelle 400 µg/m³ tolueenivasteella laskettuna. Yksittäisen VOC-yhdisteen yleinen toimenpideraja on 50 µg/m³. Joillekin yhdisteille on tätä pienemmät omat rajat: 2-etyyli-1-heksanolille ja TXIB:lle 10 µg/m³, styreenille 40 µg/m³ sekä naftaleenille 10 µg/m³. Naftaleenin hajua ei saa esiintyä.
Rajan alittava tulos ei automaattisesti tarkoita, ettei tilassa olisi kemiallista haittaa, eikä korkea TVOC-arvo yksin osoita lähdettä. Tulkinnassa huomioidaan pitoisuuden lisäksi yhdisteprofiili, hajuhavainnot, materiaalit, ilmanvaihto, näytteenotto-olosuhteet ja se, sopiiko tulos epäiltyyn päästölähteeseen.
Konkreettinen esimerkki tutkimuksen etenemisestä
Jos muovimatolla päällystetyssä tilassa havaitaan poikkeavaa, makeahkoa tai pistävää hajua, tutkimus aloitetaan lattiarakenteen ja päällysteen tarkastuksella. Alustasta mitataan kosteutta ja selvitetään käytetyt materiaalit. VOC-ilmanäytteellä voidaan arvioida, esiintyykö huoneilmassa päällysteen tai liiman hajoamiseen sopivia yhdisteitä. Tarvittaessa otetaan lisäksi materiaalinäyte tai tutkitaan lattiarakennetta rakenneavauksella. Korjaustarve päätetään kokonaisuuden perusteella, ei yhden ilmanäytteen perusteella.
Mitä hyvä tutkimusraportti kertoo?
Raportissa esitetään näytteenottotapa, olosuhteet, tilan käyttö, ilmanvaihdon tila ja mahdolliset tulokseen vaikuttaneet poikkeamat. Laboratoriotulosten lisäksi raportissa arvioidaan todennäköiset lähteet, tuloksen merkitys ja tarvittavat jatkotutkimukset. Jos lähde tunnistetaan, korjaus kohdistetaan päästölähteeseen ja samalla varmistetaan ilmanvaihdon toiminta.
Laajemmasta tutkimuskokonaisuudesta voit lukea artikkelista Miten sisäilmaongelmaa tutkitaan? Tutustu myös sisäilmatutkimuspalveluihin.
Tarvitsetko arvion sopivasta ilmanäytteestä?
Kerro rakennuksesta, hajuhavainnoista, materiaaleista ja aiemmista tutkimuksista. Arvioidaan, onko tilanteessa perusteltua tutkia VOC-yhdisteitä, formaldehydiä, ammoniakkia tai muita sisäilman epäpuhtauksia.