Mikrobinäytteet sisäilmatutkimuksessa – mitä tulos kertoo?

Sisäilmaongelman selvityksessä mikrobinäyte voi varmistaa, esiintyykö tutkitussa rakennusmateriaalissa mikrobikasvua. Näytteen tulkinta ei kuitenkaan ala laboratoriotuloksesta, vaan siitä, miksi näyte otettiin ja miten näytteenottokohta valittiin. Yksittäinen näyte kertoo vain tutkitusta kohdasta.

Milloin mikrobinäyte kannattaa ottaa?

Mikrobinäytteenottoa harkitaan yleensä silloin, kun rakennuksessa on havaittu kosteusvaurioon viittaavia merkkejä tai rakenteen kunnosta tarvitaan varmistettua tietoa. Tutkimustarpeen voivat herättää esimerkiksi poikkeava haju, näkyvät jäljet, kohonnut rakennekosteus, aiempi vesivahinko tai tilojen käyttöön liittyvät sisäilmahaitat.

Ennen näytteenottoa tutustutaan rakennuksen tietoihin ja rakenteisiin. Piirustusten, kosteusmittausten, aistinvaraisten havaintojen ja rakenneavausten avulla etsitään todennäköiset vauriokohdat sekä arvioidaan, mistä rakenteesta epäpuhtaudet voivat kulkeutua sisäilmaan. Näytteitä ei siksi kannata ottaa sattumanvaraisesti.

Näytteenottokohdan valinta ratkaisee

Rakenteen vaurioitunein kohta ei aina näy huonetilaan. Mikrobikasvu voi sijaita esimerkiksi ulkoseinän alaosassa, alapohjan eristeessä, lattian alla tai rakenteen sisäisessä materiaalikerroksessa. Näytteenottokohta valitaan tutkimushavaintojen perusteella sellaisesta materiaalista, jonka kunnosta tarvitaan tietoa.

Kun selvitetään vaurion laajuutta, näytteitä voidaan ottaa myös vaurioalueen reunoilta ja vertailukohdista. Näin tuloksia voidaan yhdistää rakenteeseen ja rajata korjaustarvetta paremmin kuin yhden irrallisen näytteen perusteella.

Materiaalinäyte on yleensä ensisijainen

Rakennusmateriaalinäytteellä tutkitaan suoraan sitä materiaalia, jossa mikrobikasvua epäillään. Näyte voidaan ottaa esimerkiksi lämmöneristeestä, puusta, levymateriaalista tai muusta rakenteen osasta. Materiaalinäyte on usein luotettavin tapa varmistaa, onko kyseisessä kohdassa mikrobikasvua.

Näyte otetaan puhtailla välineillä, pakataan erikseen ja toimitetaan laboratorioon sen ohjeiden mukaisesti. Näytteenottopaikka dokumentoidaan valokuvin ja merkitään pohjapiirustukseen tai rakennekuvaan, jotta laboratorion tulos voidaan myöhemmin yhdistää oikeaan rakenteeseen.

Pinta- ja ilmanäytteillä on omat käyttökohteensa

Pintanäyte voi olla käyttökelpoinen, kun tutkitaan pinnalla epäiltyä kasvustoa tai materiaalinäytteen irrottaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Tulos koskee näytteenottopintaa, joten myös sen kohdalla näytteenoton paikka ja pinnan käsittelyhistoria vaikuttavat tulkintaan.

Ilmanäytteellä tutkitaan tilan ilmassa näytteenottohetkellä esiintyviä elinkykyisiä mikrobeja. Tulokseen vaikuttavat muun muassa vuodenaika, ulkoilma, tilan käyttö, ilmanvaihto ja siivous. Tämän vuoksi ilmanäyte on yleensä täydentävä tutkimusmenetelmä. Matala pitoisuus ei yksin sulje pois rakenteessa olevaa vauriota, ja poikkeavan tuloksen tueksi tarvitaan tietoa rakennuksesta sekä muista tutkimushavainnoista.

Mitä laboratoriossa tutkitaan?

Laboratoriossa materiaalista voidaan määrittää elinkykyisten sienten ja bakteerien pitoisuuksia sekä mikrobisuvustoa. Tuloksessa tarkastellaan kokonaispitoisuuksien lisäksi sitä, millaisia mikrobeja näytteessä esiintyy. Analyysimenetelmä ja tulkintaperuste ilmoitetaan laboratorion lausunnossa.

Laboratoriotulosta verrataan käytetyn menetelmän tulkintaohjeisiin. Samalla arvioidaan materiaalin laji, näytteenottokohta, rakenteen kosteusrasitus ja mahdollinen ilmayhteys sisätiloihin. Pelkkä mikrobilajin nimi ei vielä kerro vaurion laajuutta tai rakennuksen käyttäjien altistumista.

Mitä mikrobinäytteen tulos ei kerro?

• Yksi näyte ei kuvaa koko rakennuksen kuntoa.
• Negatiivinen tulos ei sulje pois vauriota näytteenottokohdan ulkopuolella.
• Tulos ei yksin osoita epäpuhtauksien kulkeutumista sisäilmaan.
• Laboratorioanalyysi ei yksin määritä korjaustapaa tai korjattavan alueen laajuutta.
• Tulos ei ole diagnoosi rakennuksen käyttäjien oireiden syystä.

Siksi tulokset käsitellään aina yhdessä rakennehavaintojen, kosteusmittausten, ilmanvaihdon ja ilmavirtausten sekä rakennuksen käyttöhistorian kanssa.

Konkreettinen esimerkki näytteen kohdentamisesta

Jos ulkoseinän alaosassa havaitaan rakenneavauksen yhteydessä tummentumaa ja poikkeavaa hajua, näyte otetaan siitä materiaalikerroksesta, jossa vauriota epäillään. Vaurion laajuutta voidaan selvittää avaamalla rakennetta myös kauempaa ja ottamalla tarvittaessa näytteitä vaurioalueen rajalta. Näin tutkimus vastaa käytännön kysymykseen: mitä materiaalia on korjattava ja kuinka laajalta alueelta?

Tutkimuksesta korjaussuunnitteluun

Hyvä tutkimusraportti kertoo näytetulosten lisäksi vaurion todennäköisen syyn, laajuuden, epäpuhtauksien mahdolliset kulkeutumisreitit ja tarvittavat jatkotoimet. Korjaus suunnitellaan vaurion aiheuttajan poistamiseksi eikä vain näkyvän vauriokohdan käsittelemiseksi.

Lisää tutkimuksen kokonaisuudesta voit lukea artikkelista Miten sisäilmaongelmaa tutkitaan? Tutustu myös sisäilmatutkimuspalveluihin.