Teolliset mineraalikuidut ovat nousseet toistuvasti esiin 1970–1980-luvuilla rakennettujen toimitilojen sisäilmatutkimuksissa. Viimeaikaisissa toimitilakohteissa kuituja on löytynyt erityisesti vanhojen ilmanvaihtolaitteiden, alakattojen ja taloteknisten eristeiden yhteydestä.
Mineraalivilla on tavallinen ja oikein käytettynä toimiva lämmön- ja ääneneriste. Ongelma syntyy, kun vanha materiaali jää avoimeksi, sen suojapinta rikkoutuu tai se sijaitsee suoraan ilmavirran vaikutusalueella. Tällöin lasi- tai kivivillakuituja voi irrota ja kulkeutua huoneilmaan.
Mitä teolliset mineraalikuidut ovat?
Teollisilla mineraalikuiduilla tarkoitetaan rakennusmateriaaleissa käytettäviä lasi-, kivi- ja kuonavillakuituja. Niitä on käytetty muun muassa lämmöneristeissä, putkieristeissä, akustiikkalevyissä sekä ilmanvaihdon äänenvaimentimissa.
Tutkimuksen tehtävä on selvittää, esiintyykö tiloissa poikkeavaa kuitulaskeumaa, mistä kuidut todennäköisesti irtoavat ja miten ne kulkeutuvat käyttötiloihin.
Millaisia oireita mineraalikuidut voivat aiheuttaa?
Mineraalivillakuidut voivat aiheuttaa mekaanista ärsytystä. Tyypillisiä oireita ovat silmien kirvely, kutina ja punoitus, ihon kutina ja ärsytys sekä nenän ja kurkun ärsytys, yskä ja käheys. Työterveyslaitoksen mukaan eristevilla- ja lasikuidut voivat myös altistaa ylähengitysteiden tulehduksille.
Käytännössä hengitysteiden ärsytys voidaan kokea myös niin, että ilma tuntuu loppuvan, huoneilma seisovalta tai ilmanvaihto riittämättömältä. Tällöin ikkunoita saatetaan avata helpotuksen saamiseksi. Tuntemus ei kuitenkaan yksin osoita, että ilmanvaihdon ilmamäärissä olisi puute: ilmanvaihto voi toimia suunnitellusti, vaikka tilassa esiintyvä kuitupöly ärsyttää hengitysteitä. Siksi oirekuvan lisäksi tarkastetaan erikseen sekä ilmanvaihdon toiminta että mahdolliset kuitulähteet.
Oireet ovat tavallisesti ärsytysoireita ja voivat helpottaa altistumisen vähentyessä. Toimistotyyppisissä tiloissa esiintyvien pienten kuitupitoisuuksien terveysvaikutuksista ei ole vahvaa näyttöä, eikä laskeumanäytteen toimenpiderajan ylitys yksin osoita terveyshaittaa. Tulos kertoo kuitenkin poikkeavasta kuitulaskeumasta ja antaa aiheen selvittää sekä korjata kuitulähde.
Oireet eivät ole mineraalikuiduille ominaisia, vaan samoja oireita voivat aiheuttaa monet muut sisäympäristötekijät. Rakennustutkimuksessa arvioidaan tilojen kuitulähteitä ja altistumisen mahdollisuutta; yksittäisen henkilön oireiden lääketieteellinen arvio kuuluu terveydenhuollolle. Lisätietoa: Työterveyslaitos: Teolliset mineraalikuidut.
Miksi ongelma on tavallinen 1970–1980-lukujen toimitiloissa?
Vuosikymmenten aikana eristeiden pinnoitteet haurastuvat, huoltotyöt rikkovat materiaaleja ja alakattojen yläpuolelle kertyy pölyä. Koska tavallinen levyalakatto ei ole ilmatiivis, kuidut voivat siirtyä huoneeseen paine-erojen ja ilmavirtausten mukana. Myös epätiiviit läpiviennit sekä lattia-seinäliittymät voivat yhdistää käyttötilan pölyiseen tekniseen tilaan tai ryömintätilaan.
Mitä viimeaikaisissa toimitilakohteissa on löytynyt?
Viimeaikaisissa toimitilakohteissa tehdyissä tutkimuksissa sama rakenne- ja laitehistoria on näkynyt eri tavoin. Alla olevat esimerkit on koottu tutkimustuloksista ilman kohteiden osoite- tai tilatietoja.
Miten teollisia mineraalikuituja tutkitaan?
- Lähtötilanne rajataan. Selvitetään oireiden ja havaintojen sijainti, tilojen käyttö, ilmanvaihdon toiminta sekä aikaisemmat korjaukset.
- Mahdolliset lähteet tarkastetaan. Avataan edustavia tuloilmapäätelaitteita ja tarkastetaan äänenvaimentimet, alakattojen yläpuoliset eristeet, akustiikkalevyt ja tekniset tilat.
- Pyyhintänäyte antaa nopeasti laadullista tietoa. Epäillyltä pinnalta tai ilmanvaihtokanavaan laskeutuneesta pölystä voidaan ottaa pyyhintänäyte. Laboratorioanalyysi kertoo, esiintyykö näytteessä teollisia mineraalikuituja, ja auttaa paikantamaan pölyn lähdettä. Menetelmälle ei ole vertailu- tai toimenpiderajaa, eikä se kuvaa huonetilan kuitulaskeuman määrää.
- Kulkeutumisreitit arvioidaan. Ilmavuotoja voidaan tutkia merkkisavulla tai merkkiainekokeella. Erityistä huomiota kiinnitetään läpivienteihin, liittymiin ja paine-eroihin.
- Kuitulaskeuma mitataan. Pölyn annetaan laskeutua puhtaille alustoille tavallisesti 14 vuorokauden ajan tilojen normaalin käytön ja ilmanvaihdon aikana. Näytteet analysoidaan laboratoriossa mikroskooppisesti.
- Tulokset yhdistetään havaintoihin. Pelkkä lukuarvo ei vielä kerro lähdettä. Korjaussuunnitelma perustuu näytetulosten, rakennehavaintojen ja ilmanvaihdon yhteiseen tulkintaan.
Asumisterveysasetuksen mukainen toimenpideraja kahden viikon pölykertymälle on 0,2 kuitua/cm² mittausepävarmuus huomioon ottaen. Rinnakkaisnäytteet ovat usein hyödyllisiä, sillä kuitulaskeuma voi vaihdella huomattavasti saman huoneen sisällä.
Miten kuituongelma korjataan?
Pelkkä huonetilan siivous antaa yleensä vain tilapäisen avun, jos kuitulähde jää paikoilleen. Toimiva korjaus etenee seuraavasti:
- vaurioituneet ilmanvaihdon äänenvaimentimet poistetaan ja korvataan kuituja luovuttamattomilla, ilmanvaihtokäyttöön soveltuvilla tuotteilla
- avoimet ja pölyävät putki- ja kanavaeristeet korjataan, kapseloidaan soveltuvissa kohdissa tai uusitaan
- rikkinäiset akustiikkalevyt ja muut avoimet mineraalivillapinnat uusitaan tai suojataan korjaussuunnitelman mukaan
- epätiiviit läpiviennit ja rakenneliittymät tiivistetään, jos niiden kautta kulkeutuu epäpuhtauksia
- työalueet osastoidaan ja alipaineistetaan tarpeen mukaan
- alakattojen yläpuoliset tilat, päätelaitteet, kalusteiden yläpinnat ja huonetilat puhdistetaan HEPA-suodatetulla imuroinnilla ja nihkeäpyyhinnällä
- ilmanvaihtojärjestelmän puhdistustarve arvioidaan todettujen lähteiden perusteella
- korjauksen onnistuminen varmistetaan uusilla 14 vuorokauden laskeumanäytteillä.
Milloin kuitututkimus kannattaa tehdä?
Tutkimus on perusteltu erityisesti silloin, kun vanhassa toimitilassa esiintyy silmien, ihon tai ylähengitysteiden ärsytystä, tuloilmapäätelaitteissa on vanhoja mineraalivillaisia äänenvaimentimia, alakaton yläpuoliset eristeet ovat avoimia tai tiloissa on tehty eristeisiin kohdistuneita huolto- ja muutostöitä.
Kuitututkimus voidaan tehdä omana rajattuna selvityksenään tai osana laajempaa sisäilma- ja rakenneteknistä tutkimusta. Tutkimuksen laajuus kannattaa sovittaa rakennuksen, oirekuvan ja havaittujen riskikohtien mukaan.
Epäiletkö toimitilassa mineraalikuituongelmaa?
Selvitämme kuitulaskeuman lisäksi todennäköiset lähteet ja kulkeutumisreitit sekä laadimme käytännön toimenpidesuositukset korjausta ja laadunvarmistusta varten.